En ole koulussa. Taaskaan. Enkä ole ollut oikeastaan moneen päivään. Mitä olen sitten tehnyt? Rehellisesti sanottuna en mitään. Nukkunut, kuunnellut emoindieitkuviilsangs-musiikkia, dataillut, tilannut nettikaupasta telkkarin, tuijottanut seinää ja nukkunut vähän lisää. Ja syönyt. Hyi hyi. Ai niin, olihan minulla synttärit tuossa viime lauantaina. Tanssittiin DTM:ssä pilkkuun asti kivan kaveri tms -porukan kanssa ja oli ihan hauskaa. Sen yhden vuorokauden voi aina kestää feikkaamalla ja hymyilemällä vaikka oikeasti tekisikin mieli mennä nurkkaan itkemään. Siitä elämäni onkin nämä pari viime viikkoa koostunut. Olen ihku ja iloinen ja elämäni kunnossa aina kun joku muu on näkemässä, mutta odottakaas kun minut päästää yksin pimeään huoneeseen. Itkua, viiltelyä, liikaa syömistä ja oksentamista ja edellisestä johtunutta kylpyhuoneen viemärin tukkeutumista. Oliko kiva selittää äidille miksi suihku muuttui kylpyammeeksi jossa haisee pahalle? En tietenkään myöntänyt mitään.
Huoh. Onneksi olen nyt virallisesti aikuinen. Tuntuu jotenkin konkreettisemmalta, tai siis kun voin konkreettisesti hankkia työpaikan, pakata tavarani ja muuttaa pois täältä henkisen kontrollin ja niskaan hengittämisen tyyssijasta joka myös kotina tunnetaan.
Pää lyö tyhjää. Oli muistääkseni vielä paljon kirjoitettavaa, viime päivityksestä kun on kulunut jonkin aikaa. Ai niin, lääkkeet. LÄÄKKEET!! Otanpas sen Cipralexin nyt niin en unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti